Olen usein joulun alla tehnyt inventaarin kuluneesta vuodesta ja raportoinut sen suvulle ja likiomaisille. Inventaarin kirjoittaminen on terapeuttista. Tulee kelattua järjestykseen viimeaikojen tärkeimmät asiat. Satunnaisesti olen saanut iloista palautettakin. Jotkut eivät ehkä ole viestiäni lukaisseet, mutta olenpahan ainakin hoitanut sesonkitervehdyksen toimittamisen valittuihin kohteisiin, niinkuin hyvään kotikasvatukseen kuuluu.
Tässä viimevuosilta inventaarejani, joiltain osin vähän pätkittynä ja/tai sensuroituina.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
2015
NO NYT VOI KYLLÄ AINAKIN TOIVOTTAA
LÄMPÖISTÄ JOULUA!
ON JOULUSSA TUOKSUA, LÄMPÖÄ, TAIKAA
JA TIETENKIN HITUNEN MENNYTTÄ AIKAA.
VUOSI UUSI MYÖS OLKOON ONNELLINEN,
TÄYNNÄ ILOA JA SEURAA RAKKAIDEN.
MIELIHYVÄN TUNTEESSA OIKEIN KELLI,
JOKA HETKESTÄ NAUTI JA ITSEÄS HELLI!
t. M
Olen jo vuoden harjoittanut tätä eläkeläisenä elelyä. Omaan tahtiin oleillen voi värkkäillä virkkuna iltamyöhään ja herätä hoppuilematta aamulla vasta sitten kun huvittaa. Onneksi aikaa on, kun ihan pieneen hääräilyyn saattaa vierähtää iloisesti koko päivä. Tekemisen tulosta tulee, jos sattumoisin on tullakseen, kaikkea kivaa kun voi tehdä kokeillen, neuloen-purkaen-neuloen-purkaen.
Lapsia kertyy pöydän ääreen ainakin pari kertaa viikossa ja usein joku pienemmistä jää päivä- / yölainaan mammilaan muutenvaan tai toipilaskaranteeniin. Isot pojat, Oscar ja Tristan, täyttivät 10 vuotta, pelaavat, painivat ja partioivat. Glitteriprinsessa-Saana on suvussa ainakin viides naissukupolvi, jolla puheltavaa piisaa, riittää ja rönsyää. Oliver täytti juuri 1 vuoden ja on teknisesti erittäin lahjakas: toi Miniä-äidilleen Miniän kännykän, josta oli juuri osannut ihan ominpäin lähettää piiiitkän kirjainrimpsun tekstarina Miniän asiakkaalle.
Mitenkä sitä ennen virittäydyttiin, kun ei ollut nettiä. Minä ainakin uppoan linkistä seuraavaan usein ja syvälle. Löydän toinen toistaan innostavampaa asiaa ja ideaa enemmän kuin ikinä ehdin hyödyntää. Kun aikaa pitää olla venyttelyyn, lukemiseen ja leffailuunkin. Ja joskus pitää ihan vaan pysähtyä nauttimaan onnestaan. Kesällä kerran, kun oli se oikein lämmin päivä, istuin pihalla, pistin flektin vähän kierrättämään hellettä kohdallani ja italialaista oopperaa soimaan. Virkkasin ruusupitsiä Saanan leikkimökkiin, kahvin + savukkeen kera ja ajattelin, että oi miten onnellinen olenkaan!
Värityskirjaboomiin en innostunut ollenkaan, kun tykkään piirtää värittelyn rajatkin itse. Mutta työhyvinvointia edistämään terapeutti televisiossa ehdotti stressaavan työpäivän tauoksi värityskirjaa ja värikyniä. Ihan sieluni silmin näen, miten ex-työkaverini siellä toimistolla ohjataan välillä värittelytaukoilemaan.
Paketointi on kivoimpia jouluhommia. Pikkulahjoille tein piiloksi tähtirasioita.
Yhden jouluruusun ehdin jo liialla tai liian vähällä hoidolla nuupahduttaa, mutta ei hätää, pihalla kukkii JOULUesikko
P.S. VÄRKKÄÄVILLE YSTÄVILLE
Paperihelmiähän osaa tehdä kuka vaan jo leikkikoulussa!
Varmaan tekin lapsena kieputitte tikun ympärille paperisuikaleista helmiä. No nyt ovat aikuiset pistäneet värityskirjansa sivuun ja rullaavat helmiä. Rullailu on lepuuttavaa. Siihen jää koukkuun – helminauha jatkuu ja jatkuu vaikka kuinka pitkäksi. Lehtiä ja mainoksia alkaa plarata silmäillen seuraaviin helmiin sopivia sivuja.
Vielä en kyllä yhtään tiedä mitä näistä tekemistäni paperihelmistä pujottelen.
Helmeileviä hetkiä!
-M
----------------------------------------------------------------------------------------------
2014
Hyvä neitos- / rouvas- / herrasväki!
Tämäkin vuosi tarjosi pari suurta juttua: Lapsenlapsia
syntyi yksi Oliver lisää ja minä ihanasti eläköidyin.
Mammille on ollut käyttöä, kun Saana oli muutaman päivän
sairaalassa flunssatukkoisena ja vuoroteltiin vieriviihdyttäjinä. Muitakin
sylitys- ja hääräilysessioita on kertynyt ihan kiitettävästi. Nenunniistojen ja
vaipanvaihtojen lisäksi ollaan isompien poikien, Oscarin ja Tristanin kanssa
taiteltu origameja ja ommeltu ominkäsin kirjailtuja tyynyliinoja. Tyttären
luona lioteltiin pari kerrosta vanhaa tapettia salin seiniltä. Saanan kanssa
tanssitaan laulellen sinää-ja-minää varvi toisensa perään aina kun ehditään ja Tytärpuoli kävi paketoimassa hankkimansa lahjat paperi- ja
naruvarastollani.
Sveitsissä asustavan ”Sisareni” synttäreitä
vietetään suuren suvun ja likiomaisten joukolla täällä tammikuun alussa. Kutsujen
teko ja cateringpalaverit arvottiin minulle. Varmaan juttu luistaa, kun nähdään
joukolla pitkästä aikaa ja juomia pippaloon on jo vuoden ajan roudannut
jokainen Sveitsistäpalaaja. Painikkeen palaksi syödään läljäpäin blinejä ja
slaavilaista pataa.
Muutama päivä meni liikuntavammaisena, kun olin unohtanut
auton oven auki ja akku meni typötyhjäksi, mutta onneksi minulla on itsetehty
autodiagnostiikkaspesialisti-Poika, joka akutti homman.
Kylän tyttöjen kanssa ollaan välillä glögitelty. Viimeviikon
jatkojen jälkeen minulle pukkasi keikkaa porakone kopassa naapuriin, kun yksi
tytöistä oli nojannut koiraportin irti seinästä.
Omien koirien kanssa tehdään seikkailulenkkejä valoisaan päiväsaikaan,
jos hauvoja vaan huvittaa, mennään nukkumaan huomisenpuolella ja nautitaan herätyskellottomista
aamuista. Kuntoiluakin toki harrastelen: kotikäyntejä tekee personal
trainerini, Miniäni, joka on tehnyt minulle kepeän liikuntaohjelma ja
syömäsuosituksen (molemmista saa kyllä fuskatakin). Olen jo aloittanut molemmat
henkisellä valmentautumisella.
Minulla on punainen kirja, jota on luettu yliopistoissa
ympäri maailman. Sen on kirjoittanut fysiologian oraakkeli, Dr. Morehouse,
jonka oppien mukaan olen aina ollut sporttinen: naisen ei ole tarkoitus
harrastaa mitään missä tulee hiki tai hengästyy. Morehouse sanoo näin:
”Hikoilu totuttaa kuumuuteen – mikä on hyvä ajatus, jos aiot pelata
tennistä tropiikissa tai nyrkkeillä erämaassa. Hikoilu polttaa kaloreja, mutta
se on vaarallinen tapa laihtua. Sinulla voi olla täydellinen vartalo
ruumishuoneella. Tämä mahdollisuus on hyvin pieni, mutta miksi ottaa riski?
Elämässämme on ihan riittävästi rajoituksia ja sääntöjä. On
epäinhimillistä – ja biologisesti tarpeetonta – vaatia, että siihen on
lisättävä vääriä tavoitteita, tarpeettomia harjoituksia, tarkkoja
elämänohjeita, pidättäytymistä ja ankara ruokavalio.
Harjoitukseen ei tarvitse liittyä toimintoja, joita vihaat. Polulla
naurettavan epämääräisissä tamineissa – kuka siitä pitää?
Liikunta on aistillista toimintaa. Liikkuessasi sinulla pitäisi olla sulouden
ja rytmin tunne. Ojennuksesi tulee olla letkeä, askeleesi mukava. Liikunnan
tulisi olla kuin tanssia. Ilmaiset sillä tunteesi.”
Läpi vuosien olen värkkäillyt Joulua swingin tahdissa.
Nytkin on lyhty palanut pimeässä illassa pitkään ja taustalla swingannut
vintaget, joihin en ikinä näytä kyllästyvän (mm. Crosby, Fizgerald ja
Armstrong). ”White Christmas” on siis niin joulua ja Louisin ”Zat you Santa
Claus” on mitä parhainta joulusiivoilun tahdittajaa.
Virkeitä pyhäiltoja – tanssikaa, naurakaa ja laulakaa!
Hyvää Joulua,
Upeaa Uutta Vuotta
ja haleja!
M
-----------------------------------------------------------------------------------------------
2013
Joulu. Se
tulee taas.
Se tulee, vaikken ole ennättänyt edes avata
adventtikalenterin luukkuja.
Lasten lahjat sain
hosuen huputettua joulupaperiin. Saana-pienen lahjonta on kakkupala, kun
Saanalle kerätään Tillanderilta helminauhaa, helmi kerrallaan, aina jouluna ja
synttärinä. Pojille panin kiiruusti korviketta pukinkonttiin, kun molempien
ne-varsinaiset-lahjat ovatkin juuri siinä pukin reessä, joka lumiesteiden
vuoksi tulee perille myöhässä. Oscar on innostunut pelaamaan shakkia ja maailmalta
on tulossa patinoitu lauta ja käsinveistetyt puunappulat. Tristanin toivoma
kirja, Don Rosan piirtämiä AkuAnkka-sarjiksia, on sekin näemmä juuttunut reessä
umpihankeen. Siitä voi päätellä, että lunta siis ON – ainakin jossain
Sanoma-yhtiön ja Espoon välillä. Olin mielestäni ajoissa asialla, mutta ensi
vuonna taidan tilailla joululahjoja heti juhannuskokon viimeisten savujen
hiipuessa.
Tämä loppuvuosi on mennyt pitkinä päivinä töissä, mutta uudesta vuodesta tulee
minulle ihan uudenlainen. Sormet syyhyää neulomaan, ompelemaan ja värkkäämään
kaikenlaista. Semmoisillekin on luvassa aikaa nyt kun vuoden ensikvartaalilla
on viikko lomauttelua kussakin kuussa. Seuraavan kvartaalin alkaessa exelöin
huolella loppuelämääni ja tarkastelen olisiko taloudellisempaa jäädä eläkkeelle
jo ennen aikomaani syyskuun alkua. Ensi vuonna ehdin varmaan purkaa vielä viimeisiä
muuttolaatikoitakin, raivata roinaa, koota hyllykköä, rullata mattoja lattialle
ja naulata tauluja seinälle. Kesälomalla päätin jättää sisätyöt ihan rauhassa
odottamaan eläkepäiviä ja olla pihalla niin paljosti kuin kesältä tuntui. Ja
sitä paitsi pikkuruisella pihallani riitti ihan sopivasti puutarhailua, kun ei
kiirettä pitänyt.
Olen onnellinen tässä kodissa. Tulen hyvälle mielelle
joka kerta kun käännyn kotitielle ja ainavaanparanee, kun ovella odottaa
iloisena hauva ja toinenkin. Se toinen, Miffany, liittyi Mindien seuraksi
kesällä. Pojankin perheeseen tuli hauvavauva Hugo; Tyttären koira- &
kissakannassa ei ole päivityksiä tapahtunut.
Huomenna aion syödä melkein kolmen viikon
adventtisuklaat. Nam! Ja leipoa joulupullaa ja –kakkua. Nam-nam! Ja ripustaa
joulukoristeita oksiin ulko-ovelle.
Minä uskon Joulun
taikaan, ihmeitä se saa taas aikaan.
Katson tähtiin
tuikkiviin ja uskon Joulun ihmeisiin!
----------------------------------------------------------------------------------------------
2012
JOULU ON
Tämä vuosi on ollut isosti ihana!
Poika, Miniä ja Oscar muuttivat tammikuussa omakotiin, tuohon puiston laidalle, mukavan pyöräilymatkan päähän, kävellen tulee kuntoilua nelisen kilometriä. Poika maalasi muutaman seinän mieluisammaksi, Miniä sai jo kesäsatoa kukkeasta keittiöpuutarhastaan ja Oscarilla on turvallinen muutaman satamerin matka Mummin ja Morfarin luo.
Minäkin pääsin pääsiäiseksi muuttamaan uuteen kotiin. Muuttosäkkejä ja -laatikoita on vielä purkamatta, mutta siihenhän on aikaa sitten kun olen eläkkeellä. Minulla, Mindie-koiralla ja lintusilla (Alfred ja Adalmina) on nyt justiinsa semmoinen koti, jota toivottiin. Meillä on 3 huonetta 3ssa kerroksessa ja parvi neljännessä. Alimmassa kerroksessa makkari, kylppäri ja sauna, keskikerroksessa eteinen, toiletti, keittiö ja sali, josta kesäelämä jatkuu omalle pihalle kokopäiväiseen aurinkoon. Yläkerrassa konttori ja vaatehuone ja portaikosta tikkaat parvelle, jossa on yökyläpaikkaa lastenlapsille. Ollaan kalliolla, taivasta on tarpeeksi ja naapureiden kanssa loiskutellaan välillä viiniä pihakeinussa ja jaetaan toisillemme niin taimia kuin lämpimäisiäkin. Valaistu ulkoilureitti kulkee muutaman metrin päässä ovesta ja kauppaan on ihan pikkukävely. Aina kotitielle kääntyessä tulen niin hyvälle mielelle.
Kesän alkaessa Tyttären ja Vävyn tuotantolinjalta valmistui pieni tyttö! Saana on ihastuttavan hyväntuulinen vauva, jota isoveli-Tristan ja Oscar-serkkukin hoivaavat huolekkaasti. Tytär ja Vävy muuttivat kaikkine lapsineen kesällä. Kauniisti ja perusteellisesti kunnostettu rintamamiestalo on liki järven rantaa. Siellä on niin kodikasta tilaa ja pihaa kaikille.
Oscar ja Tristan aloittivat kumpikin koulun - niin ne vaan kasvavat. Läksyt vähän laihduttavat leikkiaikaa. Mutta päitä ei palella tänäkään talvena, kun pojat tilasivat Joulupukinkonttiin AngryBirds-pipot, jotka tuossa telkkarin äärellä ovat juuri puikoilla. Paljon mieluummin neuloisin jotain hyväntuulisia HappyBirds-juttuja. Mikä ihme noissa äkäisissä linnuissa puhuttaa?
Kaikenlaista kivaa tekemistä, kokeilemista ja ideoita on niin paljon, mutta töissäkäynti vie jellonanosan ajasta ja virkeydestäkin. Kesän kynnyksellä 2014 olen ajatellut jäädä kotimammiksi. Nytkin mielessä hykertää tuore idea, jota en millään ehdi täksi Jouluksi haluamaani malliin toteuttaa:
Olin joululahjakirjaostoksilla ja silmiini osui vauvakirjoja, niitä ____:n Elämän Aamun Alkaessa – tiedättehän. Niitä, joihin kirjataan kaikenlaisia tärkeitä etappeja jokeltelusta ensiaskeliin pikkutarinoilla höystäen. Silloin kirjankustantaja minussa havahtui. Juuri nyt suuret ikäluokat matkaavat tiensä lopputaipaleille ja sama-toisinpäin-kirjaa ei vielä kukaan ole todelliseen tarpeeseen tehnyt! Minä vielä teen sen – jos vain muistan.
Kirjan nimi voisi olla vaikka ”MAMMI kulkee kuutamolla” tai ”MAMMIn Ehtooiltamat”. Alussa kerrotaan, että ”Tähän kirjaan merkintöjä ovat teneet NÄMÄ lapset ja NÄMÄ lastenlapset”. Sitten se alkaa. Sopivia juttuja on vaikka kuinka paljon. Esim.
- paikka johon teipataan viimeiset ei-vielä-harmaantuneet haivenet
- __/__ Mammi oppi käyttämään rollaattorin jarrua alamäessä, eikä enää kiihtyvällä vauhdilla lepata laaksoon
- __/__ Mammin kämmenselkiin ilmestyivät ensimmäiset hautaruosteet (ne isot ruskeat ikäpisamat)
- Joka kerta, kun juomme kahvit, Mammi kertoo aina ainakin kolmesti tämän tarinan: ____
- Mammia närkästyttää nuorisossa (< 50 v) etenkin nämä asiat: ____
- __/__ Mammin yhtäjaksoinen suoranmatkan kipitys stilettikoroilla kutistui < 5 metriin
- Mammi on suurelta osin kadottanut muistinsa. Tiedämme kyllä missä se on – se unohtui vuosikymmenille: ___ - ___
- Mammin mieluisat: musiikki, ruoka, juoma, jne.
- Mammi vaihtaa / poistaa tavaroihinsa liimaamiaan tulevien tavaransaajien nimiteippejä __/__ ja __/__ ja … … …
- __/__ Mammi totesi kaikkiin garderobinsa mekkoihin sopivan parhaiten 40-60 denierin mustat sukat (vrt. hiussuonipurkaumat ja muut kinttupullistumat)
- __/__ Mammi nukkuu sännölliset päiväunet ensimmäistä kertaa sitten 3-vuotispäiviensä
MONENMOISTA MUUTA, jota ainakin minun lapseni varmaan voivat minusta kirjata, esim.:
- Mammi ei kuule puhelimensa soivan, mutta takaisinsoittaa varmuuden vuoksi seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kaikille lapsilleen ja lapsenlapsilleen
- Kun sokeri loppuu, Mammi muistaa ainakin kolmella seuraavalla kauppareissulla ostaa ainakin sokeria.
- Mammin vastaa sydämellisesti uutistenlukijan ”Hyvää Iltaa” –tervehdykseen
- Mammin mielestä peilikuva on parempi kun sitä katsoo hämärässä tai kaukaa lukulaseilla
Vanhana voi laittaa ruokaan niin paljon suolaa kuin haluaa. Nyt on aika toimia, ettei tarvitse katua kaikkia niitä hetkiä, jolloin ei antautunut kiusaukselle. Ikääntyminen on ihanaa vaikket enää muistakaan kehen vanhoista heiloistasi mikin biisi liittyy. Parempi huono muisti kuin huonot muistot. Ei väliä, jos ajatukset karkailevat, kunhan ne vaan tulisivat takaisin. Kaikilla on valokuvamuisti. Joilakin ei vaan ole kamerassa muistikorttia. Teet kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta unohdat mitkä ne kaksi olivat. Olet luuloterve. Sydämen kovettuminen vanhentaa nopeammin kuin verisuonten kalkkeutuminen. Elämän korkeat arvot tarkoittavat kolesteroliarvoja. Rakkaudesta vilpittömin on rakkaus ruokaan. Moni lihoo nauttiessaan romanttisia illallisia yhdelle. Sisälläni on laiha ihminen, joka kamppailee päästäkseen ulos.
Rupsahdetaan ja repsahdetaan rauhassa – ilomielisesti eläen!
t. M
-----------------------------------------------------------------------------------------------
2011
TÄMÄ VUOSI ON OLLUT TAPAHTUMIA TÄYNNÄ!
Lastenlapset, Pojan Oscar ja Tyttären Tristan, ovat molemmat esikoulussa. Tytär löysi vuosien sinkkuäitiyden jälkeen turvallisen ja meille kaikille mieluisan Vävyn. Muuttivat syksyllä yhteen ja Tristan saa kesäkuun alussa pikkusiskon tai -veikan. Pojan perhe valmistautuu muuttamaan uuteen kotiin kevättalvella. Kaikilla on töitä, tekemistä ja suunnitelmia sekä hyvää mieltä jaettavaksi muillekin.
Mindie, pieni, mutta niin touhuisa yorkshirenterrieri tuli omakseni kevättalvella ja valloitti ison tilan niin kodista, vapaa-ajasta kuin sydämestäkin.
Syksyllä minulle tehtiin kaihi- & kakkulat-pois-leikkaus, jonka jälkeen olen joka päivä iloinnut kaikesta näkemästäni ihan uusin silmin. Muutakin uutta on tekeillä: Lapsena auton alle jääneet yläetuhampaani ovat isossa huollossa, joka valmistuu vasta vapuksi. Sitten voin taas huoleti haukkailla herkkuja. Naukkailla onneksi voi toki nytkin.
Työmäärä töissä on lisääntynyt tolkuttomasti. Vaan aika ja liksa ei. Parin vuoden päästä voisi ilolla vaikka eläköityä ja ruveta tekemään kaikkea kivaa vaan. Valvoa myöhään ja nauttia oikein pitkästä aamukahvista. Tekemisen ideoita on odottamassa koppa-, purnukka-, laatikko- ja kovalevykaupalla!
Minulla on esim.
- kaikenmaailman ihania reseptejä. Etu-, pää- ja jälkiruokia. Munista, lihoista, kaloista ja kasviksista. Lisukkeiksi pastaa, riisiä, perunaa ja salaatteja. Makeita ja suolaisia leivonnaisia. Namukkaita ja nöpöpaloja. Puuroja ja pitoleipäsiä. Reseptien lukeminen on minusta hekumallisen ravitsevaa ja parhaat olen tallentanut tulevaa nälkää varten. Arvelen, että jos nyt justiinsa ryhtyisin kokkailemaan kaikkia niitä ihania herkkuja, joiden reseptit olen säilönyt kaoottiseksi kokoelmaksi, voisin ravita ystäviäni kolmasti päivässä aina uusin menuin ainakin 40 vuoden ajan
- mitähän-tänään-tekisin-idepankkia mm. ompeluun, neulontaan, muovailuun, origamiin, decupaceen ja pellin pakotukseen. Eikä tarvikkeitakaan puutu. Laatikoissa on nauhaa, nappia, pitsiä, helmeä, lankaa, kiltsikkaa, lakkaa, maalia sun muuta. Kaikenlaista kivaa tarviketta kädentöihin noin puoleksi vuosisadaksi
- hääräilyn taustalle sopivasti soivaa musiikkia varmaan viikon yhtäsoittoinen setti ainakin.
- mieluisia kirjoja ja leffoja nautittavaksi pitkästä aikaa uudestaan kun tekee mieli käpertyä mukavasti paikoilleen.
ENTÄS SITTEN ENSI VUONNA?
Uuden vuoden uusille jutuille pitää toki aina jonnekin tehdä tilaa. Noista rompe- ja retonkikokoelmistani en tahdo erota. Mutta koviksella kiharoiden alla on tallennettuja turhakkeita. Ensi vuonna aionkin yrittää deletoida sieltä turhia tietoja ja täyttää vapautuvaa kapasiteettia vain joillain tosi tarpeellisilla jutuilla. Näppärää, vai mitä?
Tämän loistavan ja elämää keventävän ajatuksen sain luettuani hykerryttävän Erlend Loen kirjan Supernaiivi. Siinä (ilmeisesti autistinen) päähenkilö huomaa, että tietää todellakin liikaa asioista, joista on aivan älytöntä tietää mitään. Hänellä on paljon tietoa esim. tämmöisistä asioista: elokuvat, kirjallisuus, julkkikset, taide, mainokset jne. Ja hän tietää mm:
- satamäärin nimiä ja vuosilukuja
- tutkimuksen, joka osoittaa, että 47% ranskalaisten keskusteluista käsitteli Brigitte Bardot’ta vuonna 1957. Siis sen jälkeen kun Bardot oli näytellyt elokuvassa Et dieu crea la femme
- että lentokoneen siiven alapuolelle syntyy paine ilmavirran osuessa siipeen ja että sen ansioista lentokone pystyy lentämään
- kuinka paljon Claudia Schiffer tienaa
Hän siis tietää uskomattoman paljon ja miettii mihin ihmeeseen niitä kaikkia tietoja oikein voisi käyttää. Vai voiko?
Sama pulma täällä. En minäkään varmasti tiedä minkä tietäminen on tärkeää ja minkä ei. Mutta se on ihan varmaa, että käsityskyky riittää parhaiten sen kokoisiin asioihin kuin vaikka lautasellinen hyvää, kotitekoista ruokaa tai pakkasella varpaita lämmittävät villasukat…
Oikein hyvää Joulua sekä vähäistä infoähkyä ja sopivasti hyvänmielenhyrinöitä koko ensi vuodeksi sinnekin!
t. M & Mindie
-----------------------------------------------------------------------------------------------
2010
Koko kulunut vuosi on täällä
ollut sopivan vaarallista...
- kun naurat, on olemassa vaara, että vaikutat
hölmöltä
- kun itket, on olemassa vaara, että vaikutat
tunteelliselta
- kun autat toista, on olemassa vaara, että joudut
sitoutumaan
- kun näytät tunteesi, on olemassa vaara, että
paljastat todelliset kasvosi
- kun esität ideasi ja unelmasi ihmisille, on
olemassa vaara, että he hylkäävät sinut
- kun rakastat, on olemassa vaara, että et saa
vastarakkautta
- kun elät, on olemassa vaara, että kuolet
- kun toivot, on olemassa vaara, että epäonnistut
Mutta riskejä on otettava.
Ja on niitä otettukin. Toivottavasti teilläkin on ollut huikean riskialtis
vuosi, ja toinen samanmoinen heti ensivuonna!
Tiedän vihdoinkin,
paljonko tähtiä on. Niitä on paljon.
Minulla unet ovat olleet
makoisia – useimmiten päässä on soinut mukava sävelmä heti herätessä. Valveilla
aika on mennyt pääosin työhön. Rutiinien rinnalla tosi kivoja ja mittavia töitä
on ollut enemmän kuin aikaa niiden tekemiseen. Virkkaaminen on jäänyt vähemmälle,
mutta sen sijaan veikeää virkkuutta on tosi kunnolla tullut parissa n.
metrinpätkässä (lastenpojat Oscar ja Tristan) kerrallaan tai yhtaikaa.
Pikkumustaa
ei paljolti ole tänä vuonna tuuletettu, vain muutamaan kulttuurikeikkaan on koroille
kiivetty. Useimmista telkkarin parhaista leffoista olen nähnyt erittäin
mielenkiintoisen alun ja sitten havahtunut Sellavisionin tilaa-heti-tarjouksiin
tai ruudulla kohisevaan lumisateeseen.
"En tarvitse mitään
niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh Katsoessaan Ristoa ja Nasua, "..paitsi
ystäviä.."
Niin soppa kuin suklaakin
on usein tullut hotkaistua vähän hätäisesti ja Ystävät ja Viini on jäänyt ihan
liian vähälle…
Parempi kulua kuin ruostua.
Niinä aamuina, kun päässä
hilpeän sävelmän soitossa on ollut ohjelmasiirtoketjunmittaustauko, olen
kylppärissä muistanut aikoja, jolloin vilkaisin peiliin ja näytin aivan
koulutytöltä… Silloin vielä tiedettiin, kuinka peili on valmistettava! Ja kylppärin
vaaka, se voisi todellakin opetella erottamaan kepeän sensuellin pehmeyden painavasta läskistä!
Kieltämättä vuosi on kuitenkin tullut sopivasti siunatuksi kummallakin, niin
hyvällä terveydellä kuin huonolla muistillakin.
Helvettiä ei ole, se
täytyy itse rakentaa. Sama juttu taivaan kanssa.
Siispä
taivaanrakennuspuuhiin! Minun taivaassani ainakin tanssitaan rumbaa: ykkösiskulla
ei oteta askelta, vaan tanssissa on hidas painon ja vartalon siirto – eli harkitusti
ja kiireettä kohti unelmia. Se riittänee ensivuoden ballroomissa - lisää
treenaan sitten tulevina vuosina. Ja musiikkina soi It’s raining men! Semmoista
rankkasadetta toivon myös teille, hei tytöt! (Pojille ei taivaalla taida olla
kovin kummoista annettavaa, ainakaan jos laulujen lyriikkaan on uskominen.)
Parasta antiikkia on vanha
ystävä!
Ystävyys on sitä kun
laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä, silloin poskilihakset alkavat
vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät. Se on ihan totta,
huomaan, kun ajattelen teitä, ystäväni.
Ja vielä yksi pikkujuttu:
Kuta
pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee. (Tove Jansson)
Tekeydytään oikein pieniksi!
t. M
-----------------------------------------------------------------------------------------------
