Puutarhailua ja puuhahakirjailua

Puutarhailun, kevätkylvöjen ja mullassamyyräilyn lomassa vietän (Daniele Varén sanoin:) virkistäviä joutohetkiä uuden puuhakirjani parissa mitä kujeellisimmalla ja leikkisimmällä tavalla. "Tuhoa tämä kirja" on kerrassaan vimmatun riemastuttava puuha-ajanviete! Aktiviteettia ja oheistarpeita tarvitaan aikalailla, joten suositan 💖 kirjaa vain erityisen kehittyneille puuhakirjaajille!

Meidän pääsiäis-Tipu on nyt 2-vuotias

Undulaatit ovat aina laulelleet meillä kotona. Nykyisin visertävät iloisesti Adalmina & Alfred Tipu-lapsensa kanssa. Pari vuotta sitten pesälaatikossa hautui Tipu, joka uskaltautui ensimmäisen kerran pesän ulkopuolelle juuri kun perhepupuiltiin pääsiäistä.

Bulletiini 170310

Nyt on se aika vuodesta, kun aurinkoa odotellessa pitää syödä paljon auringonvärisiä antimia, sanoi äitini. Talven taituttua tarvitaan ainakin appelsiinia aamunavukseksi ja porkkanaa poskeen päivemmällä. Kesän kukkeutta odotellessa voi virkistää kevättä helein tupsukukin. Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta pupustelu on jo touhuisaa. Jos pupukannan kasvatus ei kiinnosta, voi multitekniikoin craftailla jotain ihan muutakin. Tai nopsasti neuloa yli-ison neulepaidan.

Tuhtia talvipastaa painonvahdinnan pikkutuhmille

Pitäisi ehkä teeskennellä syömäsiveää ja vetää verho kyökin ikkunaan. Mutta tunnustan olevani muonamoraaliton ja unohdan verhon edes rakoselleen. Nyt rasvaraittiit, hiilarinhätistäjät ja kolesterolinkepittäjät, olkaa hyvät ja siirtykää heti muualle lukemaan jotain salaattireseptiä. Tässä tulee pannuntäysi tuhtia ja hekumallisen hyvää talvipastaa meille painonvahdinnan pikkutuhmille. Lupaamme kyllä palata kaidalle polulle heti kun pannun pohja paistaa tyhjää.

Levitteitä ja lisukkeita kyökin puolelta

Ihan tavalliset levitteet, tahnat ja lisät ovat kestoherkkuja leivällä ja aterialla. Mössöiksi niistä useimpia meillä ystävyydellä ja kotoisasti puhutellaan. Mössöt ovat makuisa vaihtoehto leikkeleille ja juustolle leivänpäällisinä. Ja isoäidin opein niitä on helppo tehdä. Aina jotain mössöä pitäisi jääkaapista löytyä.

Bulletiini 170224

Oi, olisipa jokanaisella kotiverstaalla mies, joka olisi varustettu mm. näiden hurmaavien ja lahjakkaiden herrojen, Eddin ja Steven tietotaidoin. Eikä haittaa vaikka siistimmissä sisätiloissa eskorteeraajana olisi joku hurmaava Daniele, suurpiirteinen maailmanmies.

Bulletiini 170220

Puikot esiin! Nyt tehdään tunikamekko ja Juhannusilta-neule. Ihan omaksi iloksi ruvetaan salaystäväksi ja tarvittaessa hammaskeijuillaan. Ja muutenvaan muistetaan olla kilttejä.

Bulletiini 170211

Taas bulletiini sälälastissa. Nyt aiheina eilinen S-siivouspäivä, eikäkun XS-siivouspäivä, Mrs Murphyn pesula ja kuvamuistelona riemukas sessio yhdestä meidän lastenkamarista.

Bulletiini 170207

Tässä kerron, että olen tehnyt lisäyksiä, päivityksiä ja täydennyksiä muutamaan aiempaan postaukseeni. Lisäksi tässä on vähän helmikuun helmiä ja irtonaista ilosilpettä, ihan muuten vaan.

Runebergin iltaa

Tämä Vänrikki Stoolin tarinat on tätini koulukirja. Hänelle se oli semmoinen koulussa pakkoluettava, tietenkin. Osia piti opetella ulkoakin. Ajan hammas on vähän nakertanut vuonna 1942 painetun, Paavo Cajanderin 1889 suomentaman, 42. painoksen kansia. Sivut ovat ehjät ja paikoin marginaaleissa on tätini läksymerkintöjä. Hyvin kelpaa lueskeltavaksi taas tänään. Ja ihan pakottamatta. 

Kertymää astiakaapeissa

Heittäköön ensimmäisen lautasen (OPA!) se, joka vilpittömästi väittää, ettei astiakertymiä hänen kyökissään ole. Parittomat mukit on helppo konmarittaa, mutta sitten on näitä, vaivihkaa karttuvia kertymiä. Tavaroille vaan kertyy saman sortin kollegoja, jotka auliisti ottavat osan hommista hoitaakseen.

Virtualismin verkossa

Alle nelikymppinen nuoriso on aikalailla addiktoitunut virtuaalimaailmaan. Puhelin, tabletti tai molemmat pidetään käden ulottuvilla 24/7.

Juuri 2 v. täyttänyt lapsenlapseni osaa ottaa puhelimen, selaa siitä kuvia tai avaa esiin oman pelinsä. Kiva hymyillä vinosti vieressä, kun lapseni huutavat "havuja, p....le!", jäädessään vuorostaan perässähiihtäjiksi.

Bloggeroinnin ihanuus ja...

"Aion opetella bloggaamaan. Viimeistään sitten kun olen eläkkeellä", informoin nelisen vuotta ympäristöäni.

"Arvaa mitä! Mulla on blogi!" olen hihkunut jo yli kuukauden, nyt kun eläkeläiselämää on liki 2 vuotta vierähtänyt.

Kesäaikaa vai oikeaa aikaa

Ikinä-koskaan-milloinkaan en ole siirtänyt omia kellojani kesäaikaan. Minun kelloni näyttävät aina sitä minulle ainoaa ja oikeaa aikaa.

Kesäajattomuus on minulle vakaumuksellinen asia. Protestoin ärtyneenä liian aikaisia aamuja vastaan. 

5 merkityksellistä kirjaa

Kivempiblogi  on pikkujättiläiseni, josta napsin neuvoja bloggerointiin. Huomasin siellä lokakuun kuukausihaasteen: 5 merkityksellistä kirjaa / elokuvaa.

Kirjoja, kirjoja rakastan! Lukemattomat ovat ne illat, kun lukulampun valossa olen lukenut itseni ihan muihin maailmoihin. Pakko postata.

Poimin kirjahyllyistäni kasan karsintakisaan. Haaste pisti piukat paikat, kun vain 5 piti valita finaaliin. (Ihan tasantarkkaan en siihen kyennyt. Ehkäpä postaan joskus ne karsitutkin, ettei niille jää paha mieli.)

Lauantairuokaa pullantuoksussa

Lauantaisin äitini leipoi. Pullaa ja usein myös peltipiirakkaa. Jos äiti oli leiponut ruokaisaa, vaikka liha-, kaali- tai lohipiirakkaa, syötiin sitä. Jos piirakka oli makeaa, syötiin lauantairuokaa. Ei siis mitään tavallista soppaa tai perunoita soosilla, vaan jotain ihan erilaista, niinkuin pekoniin käärittyjä banaaneja ja nakkeja.

Ruokapöytä on paras kohtaamispaikka

Ainakin meidän perheessä. Tytär ei läpäissyt ajokortin kirjallista koetta silläkään kertaa, kun vastauksena piti tunnistaa kohtaamispaikan merkki. Tytär mietti, missä olisi kivointa kohdata ja valitsi epäröimättä  merkin, jossa on picnicpöytä kuusen juurella. Isoveli möläytti heti, että "No hyvä kun et valinnut sitä motellisänkyä." Ja minä mutisin tyytyväisenä, että "Onneksi sillä on sen verran hyvä kotikasvatus." Ja on sillä muuten nykyään ajokorttikin.

What's cookin' good lookin'?

Marilynin kanssa ollaan kokkailtu kymmeniä vuosia. Lapset on ravittu piltistä ponteviksi ja monasti muonitettu kylläiseksi koko poppoo, omaväki kaikkine kavereineen. Sen kummemmitta krumeluureitta - SYÖMÄÄN!

Marilynvihkoon ja sen sivujen väliin mahtuu vain helposti hallittava reseptivalikoima. Sopiva survivalsetti, ainakin tämmöiselle, joka osaa hiillostaa kattilassa keitinperunatkin.

Piccola notte di...vino

Piccola notte di vino -pihatilkku on ilta-aurinkoinen. Pöytä on varattu naapuriystäville, kun huokaistaan hetki, istahdetaan pienelle viinille ja vaihdetaan kuulumisia. Kalustus on kulahtanut, mutta kelpaa.

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Kukkasten poimiminen vaasiin on paljon kivampaa kuin pölkkärin taluttelu. Ja tärkeämpää. Piupaut viime öiden pakkasille, nämä ainakin vielä iloitsivat aamuvirkeinä pihalla.