Odotettavissa pääsiäistä

Ensin vietetään Palmusunnuntai virpoen ja sitten aloitetaan pääsiäisvalmistelut kyökin puolella ja kotia koristellen. Meillä pääsiäistä vietetään perittyyn malliin, mutta sen vanhan lisäksi jotain uutta ja keltaista pitää myös olla.

Bulletiini 170310

Nyt on se aika vuodesta, kun aurinkoa odotellessa pitää syödä paljon auringonvärisiä antimia, sanoi äitini. Talven taituttua tarvitaan ainakin appelsiinia aamunavukseksi ja porkkanaa poskeen päivemmällä. Kesän kukkeutta odotellessa voi virkistää kevättä helein tupsukukin. Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta pupustelu on jo touhuisaa. Jos pupukannan kasvatus ei kiinnosta, voi multitekniikoin craftailla jotain ihan muutakin. Tai nopsasti neuloa yli-ison neulepaidan.

Tuhtia talvipastaa painonvahdinnan pikkutuhmille

Pitäisi ehkä teeskennellä syömäsiveää ja vetää verho kyökin ikkunaan. Mutta tunnustan olevani muonamoraaliton ja unohdan verhon edes rakoselleen. Nyt rasvaraittiit, hiilarinhätistäjät ja kolesterolinkepittäjät, olkaa hyvät ja siirtykää heti muualle lukemaan jotain salaattireseptiä. Tässä tulee pannuntäysi tuhtia ja hekumallisen hyvää talvipastaa meille painonvahdinnan pikkutuhmille. Lupaamme kyllä palata kaidalle polulle heti kun pannun pohja paistaa tyhjää.

Levitteitä ja lisukkeita kyökin puolelta

Ihan tavalliset levitteet, tahnat ja lisät ovat kestoherkkuja leivällä ja aterialla. Mössöiksi niistä useimpia meillä ystävyydellä ja kotoisasti puhutellaan. Mössöt ovat makuisa vaihtoehto leikkeleille ja juustolle leivänpäällisinä. Ja isoäidin opein niitä on helppo tehdä. Aina jotain mössöä pitäisi jääkaapista löytyä.

Voi voita ja voivelia

Kokkaileva lankoni opetti kasarin alussa minutkin tekemään voivelin. Siitä pitäen on meillä levitetty itsetehtyä, voita keijumpaa ja terveellisempää, voivelia leivän päälle. Se on tosi helppo tehdä - ja mikä mikä upeinta, tietää tasantarkkaan, mistä se on tehty.

Kertymää astiakaapeissa

Heittäköön ensimmäisen lautasen (OPA!) se, joka vilpittömästi väittää, ettei astiakertymiä hänen kyökissään ole. Parittomat mukit on helppo konmarittaa, mutta sitten on näitä, vaivihkaa karttuvia kertymiä. Tavaroille vaan kertyy saman sortin kollegoja, jotka auliisti ottavat osan hommista hoitaakseen.

Kaalipataa pepunpesuvadillinen

Nyt maistuu ja tuoksuu kaali! Sydäntalvella kokataan kaalia raasteeseen, käärylöihin, soppaan ja pataan. Jo toistamiseen, tässä tammikuussa, teki sitä mieli. Pitkään maltilla hauduteltua kaalipataa voisi onnellisena maiskutellen syödä yhdellä istumalla varmaan ainakin kolme kukkuralautasellista.

Näkemiin, Joulu!

Loppiaisena sanotaan Joululle näkemiin. Istutaan ison pöydän ääreen, syödään joulujäämät, juodaan glögit ja popsitaan pois piparitalo. Ja lauletaan joululaulut naftaliiniin. 

Sitten rapsitaan steariinit pöydiltä ja kyntteliköistä, riisutaan joulu kodista ja pakataan se hyvään talteen. Kun kaikki joulukoreus on poissa, koti näyttää haikealta ja pöly pukkaa näkyviin. Laskiaiseen mennessä pitänee siivoilla, että pääsee paastoamaan puhtaalla pöydällä.

Arkiserviisit meidän malliin

Arkiserviisit ovat meillä halpaa ikeaporsliinia. Semmoisenaankin ihan tyylikkäitä, hyviä ja hintansa puolesta vallan suruttomia käyttää. Meillä ne kumminkin on maalailtu kotoisasti omiksi, sabloonoilla, pohjaväriä töpötellen ja pensselöiden.

Arkipöydän tabletit ovat ihan vaan paperista tehtyjä, pyyhittäviksi koulumuovitettuja ja reunatikattuja.

Lauantairuokaa pullantuoksussa

Lauantaisin äitini leipoi. Pullaa ja usein myös peltipiirakkaa. Jos äiti oli leiponut ruokaisaa, vaikka liha-, kaali- tai lohipiirakkaa, syötiin sitä. Jos piirakka oli makeaa, syötiin lauantairuokaa. Ei siis mitään tavallista soppaa tai perunoita soosilla, vaan jotain ihan erilaista, niinkuin pekoniin käärittyjä banaaneja ja nakkeja.

Ruokapöytä on paras kohtaamispaikka

Ainakin meidän perheessä. Tytär ei läpäissyt ajokortin kirjallista koetta silläkään kertaa, kun vastauksena piti tunnistaa kohtaamispaikan merkki. Tytär mietti, missä olisi kivointa kohdata ja valitsi epäröimättä  merkin, jossa on picnicpöytä kuusen juurella. Isoveli möläytti heti, että "No hyvä kun et valinnut sitä motellisänkyä." Ja minä mutisin tyytyväisenä, että "Onneksi sillä on sen verran hyvä kotikasvatus." Ja on sillä muuten nykyään ajokorttikin.

What's cookin' good lookin'?

Marilynin kanssa ollaan kokkailtu kymmeniä vuosia. Lapset on ravittu piltistä ponteviksi ja monasti muonitettu kylläiseksi koko poppoo, omaväki kaikkine kavereineen. Sen kummemmitta krumeluureitta - SYÖMÄÄN!

Marilynvihkoon ja sen sivujen väliin mahtuu vain helposti hallittava reseptivalikoima. Sopiva survivalsetti, ainakin tämmöiselle, joka osaa hiillostaa kattilassa keitinperunatkin.

Vispipuuro

Vispipuuro maistuu välipalana ja jälkkärinä. Maku ja väri vaihtelee puuroon valittujen, sesongin, pakastimen tai pentterin antimien myötä.

Purkkeja ja purnukoita

Niitä ei ole koskaan liikaa. Elämässä kun on kovasti paljon purkitettavaa.

Peltipurkit

rantautuvat kotiin useimmiten siksi, että niihin on pakattu jotain haluttua hyvää. Niinkuin keksejä, kahvia, teetä, kaakaota, riisiä vaikka. Muistatte ehkä myös peltiset karkkipurkit.