Taas bulletiini sälälastissa. Nyt aiheina eilinen S-siivouspäivä, eikäkun XS-siivouspäivä, Mrs Murphyn pesula ja kuvamuistelona riemukas sessio yhdestä meidän lastenkamarista.
Heittäköön ensimmäisen lautasen (OPA!) se, joka vilpittömästi väittää, ettei astiakertymiä hänen kyökissään ole. Parittomat mukit on helppo konmarittaa, mutta sitten on näitä, vaivihkaa karttuvia kertymiä. Tavaroille vaan kertyy saman sortin kollegoja, jotka auliisti ottavat osan hommista hoitaakseen.
Lapsuudenkotini keittiössä Siellä arkiruokailtiin, seurusteltiin, askarreltiin ja luettiin Aallonpyöreän pöydän ääressä, Aallon tuoleilla istuen. Mööpelit olivat kauttaaltaan lakattua luonnonväristä koivua. Niitä ajattomia käyttökalusteita, joita Aalto 1935 teki Viipurin kirjastoon. Pöydällä oli aina pöytäliina, jonka päälle pyyhittäväksi pinnaksi isäni oli teettänyt 4-millisen lasilevyn. Jos ryömi pöydän alle, näki, että olin joskus aika pienenä tyttönä ollut pöydän allaleikkimässä kynän kanssa.
161005 käväisin pöydän alla paikalliseen taiteeseen tutustumassa. Tallella ovat, edelleen, lyijykynäilyni n. 65 vuoden takaa.