Kukaan vieriläheinen ei kurkusta kuristamallakaan kakistanut kaipaavansa mitään lisävillaa ylleen. Siispä plarasin neuleleikkeitä ja -fileitä ja sukelsin lankasäkkeihini. Mistään en oikein hurmioitunut, mutta ihan pakko jotain päästä puikottamaan.
Halusin penkoa langoista semmoista, jota voi neuloa min 4-puikoilla. Nelkku sopii käteeni parhaiten, mutta paksummatkin tikut kelpaa, niillä kun tulee nopsemmin valmista. Kaksinkertaisella langalla en hirveän mieluusti neulo, kun siinä vasta vähän liian myöhään huomaa, että silmukkaan kipusikin vain puolet tuplalangasta.
Floricahan on ihana lanka. Löyhäkierteisen pehmyt ja mukava neuloa nelosilla. Tätä en vaan ole kelpuuttanut mihinkään, kun se on niin hirveän rumaa retliiniä.
Kissankellonsinisen kelpuutan, mutta retliini on inhokkivärini. Sehän on vanhojen ikäneito-tosikkotätien leninkiväri. Väripsykologit varmaan toteavat nyt säälien, että minussa ei ole havaittavissa edes orastavaa henkistymistä. No kumminkin, pitäisihän tämäkin joskus neuloa pois. Vaikka nyt. Vaikka väkisin.
Ja mitähän siitä sitten neuloisi? Jotain helposti etenevää, joka on mahdollisimman paljosti pelkkää oikeaa, merkkipaikoilla minimilisäyksin/-kavennuksin. Ja pyöröpuikoilla sujuvaa.
Pyöröpuikot ovat lapsi- ja koiraturvalliset. Niillä ei töki syliseuraansa ja niitä on isossa neuleessa kevyempi keikuttaa. Ja kun neuloo kaulalta alas ja tekee kohdalle edetessä hihat, se on siitä eteenpäin no pain. Jatkossa ei seuraa mitään paineita langan riittävyydestä. Lanka saattaa riittää tai loppuu aiemmin kuin luuli, mutta on hyvä niinkin. Ja ainahan helmaa voi jatkaa jollain ihan muulla ja päättää, että niin oli tarkoituskin. No nyt on valintakriteerit kasassa.
Tekisikö pyöroillä raglanhihaisen jutun, jonka sitten leikkaa tikkausten välistä auki nappilistalle? Se ei nappaa nyt.
Berroco ohjeistaa mallin puikoille (ohjeen 2 muuta sivua, löytyy yläoikealta, ks. "instructions")
Raverly ohjeistaa mallin puikoille ja neulekoneelle.
Malli ei kyllä ollenkaan mallaa kriteeristöön, mutta jotain tämänhenkistä olisi kiva käyttää.
Tahdon vaatteen, joka lämmittää niin, ettei kaulaliina tarvitse. Kaulaliinattomuus onnistuu, jos neuloo etumuksen neliöön patenttikaulurin, jota voi ulos mennessä kohotella lämpimämmäksi kohti korvia. Mutta se taas ei oikein mallaa raglanhihailuun, joka passaa pyöröillä parhaiten.
Polo! Se on varmaan paras. Ja raglanhihat.
Jess! Tästä se lähtee. Mutta entäs sitten?
Jospa neuloisi tuon tunikamekon innoittamana jotenkin liehuvaa helmaa ja ainakin tunikapituutta. Tuossa neulemallissa on ensin ne lyhennetyt, helmaa tasaavat kerrokset ja sitten edetään ylöspäin kavennellen frekvessivälein kudelmaa aina sivu- ja keskisaumojen kummallakin puolen.
Näin toisinpäin pyöröilla neuloessa ne lyhennetyt kerrokset on samantien sensuroitu. Ilman niitä mennään siis.
Hulmuhelmaa voisi tavoitella lisäämällä silmukoita vain sivulla, mutta siitä seuraa roikkukyljet.
Jos lisäisi sivulla ja keskellä, tulee keskellekin kärkiroikku.
Tietenkin voisi määräkerroksin aina lisätä lujasti silmukoita, sitten neuloa 12-20 cm suoraa ja taas lisätä lujasti. Sillälailla neulottiin villahameita koneella 70-luvulla ja helmasta tuli tasapitkä.
No alku nyt ainakin on selvillä. Pyöröpuikoilla polo, raglanhihat ja sitten...???
"Sitä minä mietin vasta huomenna", sanoi Scarlett O´Hara Tuulen viemässä.
Tässä alku suunnitelman mukaan. Loin polosilmukat langalle, jotta reunasta tulee päätellen samanlainen kuin muuallakin. Nurin-oikein kyllästyttää, joten valitsin jousteeksi patentin. Raglanosuus on tehty ja toinen hihakin jo hihansuun päättelyä vaille valmis.
Ihan vaan tiedoksi, että tämä hirveän rumanvärinen retliini lanka on kamalan kurja neuloa sähkövalossa. Se on livenä tummempi, kuin mitä kuvassa näyttää. Kerroksia ei näe laskea, käsikopelolla kudotaan vaan. Yksi lastenlapsistani (silloin paljon pienempänä) popsi hyvillä mielin pihviä ravintolassa ja huuteli väliin onnellisena tv-mainoksesta tarttunutta slogania: Syökää kanaa! Ja sen lapsen Mammi huutelee kiukkuisena tämän retliinin langan ääreltä: Neulokaa valkoista!!!
Ehdin jo neuloessa ajatella niin pitkälle, että jos tästä seuraa jotain ihan hyvää, niin värjään retliinin mustaksi. Tai annan jollekin henkevämmälle henkilölle, jolle retliini on ihan ok.
Tärkeät toistopaikat merkitsen lankalenkulla näin. Nostan lenkun neuloessa, puikolta toiselle, vuoroon neulottavan langan etu- ja takapuolelle. Mukana matkaava lenkku merkitsee sekä pyöröneuleen kerroksen lopun että kaikki muutkin tärkeät manööveripaikat. Vedetään vaan pois sitten kun se on hommansa hoitanut. Yllä kaulalta kainalolle, raglanlisäysten kohdalla juokseva lankalenkku.
Kun tarvitaan useita merkkilankalenkkuja, kuljetan kerroksen vaihtumiskohdassa eriväristä lankalenkkua. Se tekee jutun vielä vähän helpommin huomattavaksi. Yllä kerrosten vaihtumiskohdassa hihansuulle saakka matkannut lankalenkku.
Valomerkki! Nyt loppui tämä hyvin suunniteltu osuus kun toinenkin hiha on valmis. Ihan hyvä meno päällä, joten jatkoille pitäisi päästä. Mimmoisetkohan jatkot tälle kudelmalle jäjestyykään?
Voi olla, että päivityspostaan tähän jatkoista - jos niistä selvitään. Sillävälin:
170201 PÄIVITYS
Nyt matkataan kohti helmaa. Ensin neuloin kymmenisen senttiä suoraa, ettei hulmu lähde heti ryntäiltä rönsyämään. Sitten jatkoin lisäillen neljässä kohtaa, etu ja -takakappaleiden keskilinjan kummallakin puolen. Kauan sullottuna varastoitu lanka on välillä aika ryppyistä, mutta kyllä pyykkikone rypyt siloittaa.
170207 PÄIVITYS
Aika pitkällä mennään tänään. Kerroksetkin alkavat olla pitkiä kuin nälkävuodet, mutta ei haittaa telkkaria katsellessa. Lisäilyjä tehty kaiken matkaa 8 kerroksen välein, noissa neljässä kohtaa.
Nyt voisi ehkä jotenkin ruveta arvailemaan lopun alkua. Pitäisi kai sovittaa. Helma on jo kivasti leveä, joten näkymää avatakseni, pujotan kerrokseen toisenkin pitkän pyöröpuikon. Sovittaminen ei vaan sittenkään käy. Yrittäessä selvisi, että siitä seuraisi pitkälti puikolta tipahtaneiden silmukoiden noukintaa. Eikä sisään soluttautuminen onnistunut, vaikka sinetöin puikkojen päät yhteen kumilenkuilla. Jotenkin kyllä täytyy selvittää koska loppusuora alkaa.
Onneksi on pikkumusta. Sellainenhan naisella on aina lähtövalmiina. Pikkumustahan se tälläkin kertaa hoitaa homman tyylikkäästi. Puin päälleni pikkumustan ja sopivan mittaisen neuletunikan. Merkkasin maalarinteipillä pikkumustaan sen passelin tunikapituuden.
Sitten pikkumusta henkarille asustettavaksi tällä kertaa ruman retliinillä, minkähän-pituisella-neulomuksella.
Pituudesta ei oikein päässyt selville, kun pyöröpuikon vaijeri käpersi neulehelmaa. No pyöröpuikon nailonlangan kanssa en ruvennut neuvottelemaan, vaan ripustin painoksi vierellä parkissa olleen lapsenlapseni pikkuauton.
Nonnihh. Hyvältä näyttää. Tässähän ollaan jo jokseenkin tunikapituudessa. Semmoisessa, joka lämmittää peppua ja ulottuu likimain puolireiteen. Näillämain ollaan jo miltei maalissa, jos tekee tunikan.
Pikkumustan helmassa olisi hyvä mekkopituus, sellainen lähes-polvilumpion-yläreunan huippeille ulottuva. Ja tätä rumaa retliiniä on vielä näin kamalasti jäljellä:
Kun kerran keriä vielä on, taidan jatkaa tätä tunikaa mekommaksi. Illalla tulee telkkarista ihan hyvä leffakin. Sitä ei kyllä vielä yhtään tiedä, että onko tällä tarinalla onnellinen loppu.
Olisivatpa mieluisimmatkin langat aina näin riittoisia!
170220 PÄIVITYS
Tästä se alkoi
Paljon vanhaa, kamalan ruman retliiniä floricaa ja tämä kuvan tunikamekko, joka tuntui omanoloiselta:
 |
| Tästä se alkoi |
Tähän on tultu
No nyt se sitten on valmis. Tai siis melkein. Vielä pitää kastella ja kuivatella saunanlauteilla. Muuten näyttää ja tuntuu joltisenkin mukavalta, paitsi että olin ajatellut sen vähän lyhemmäksi. Tuli kummitädin-96-vuotis-synttärivisiitti-pituinen ja säärin+korkkarein käytettävä. Lyhempi tunikamekko kävisi kivasti myös leggareiden ja dongareiden kanssa.
Ja sitten on vielä rasitteena tämä kamalan ruma retliini värikin, joka muuten näyttää kuvissa sinisemmältä. Livenä se on paljon, paljon, rumemman retliini. Ja kaiken tämän jälkeen, sitä on vielä näin paljon jäljellä.
 |
| Tähän on tultu |
Tämä puikoilta tuloutunut pituus ei minulle oikein luonnu (lihottamatta), kuin säärin+korkkarein-tyyliin. Ehkäpä tilanne vähän kohenee, jos kohdistaa huomion ylemmäs. Asustaa ruskein tai nudekorkkarein ja pukee ISOT kultakorut, renkaina korviin ja raskaana kettinkikokoelmana kaulalle.
Mietin sitten joskus ekan pyykin jälkeen mitä teen. Annanko olla vai puranko helmaa (helmakäänne ei ainakaan tähän käy).
No, tällä nyt toistaiseksi sitten mennään, vaikka väkisin, korot kopisten, ainakin yksi pyykkiväli.
En millään oikein tiedä mitä mieltä nyt olen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti