keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Arkiserviisit meidän malliin

Arkiserviisit ovat meillä halpaa ikeaporsliinia. Semmoisenaankin ihan tyylikkäitä, hyviä ja hintansa puolesta vallan suruttomia käyttää. Meillä ne kumminkin on maalailtu kotoisasti omiksi, sabloonoilla, pohjaväriä töpötellen ja pensselöiden.

Arkipöydän tabletit ovat ihan vaan paperista tehtyjä, pyyhittäviksi koulumuovitettuja ja reunatikattuja.


Kyökkiserviisi

on pyörinyt jokapäiväisessä käytössä ja konetiskissä parikymmentä vuotta. Vasta viimeaikoina on maalailuun tullut kulumia. Leikkasin piirustusmuovista sabloonat, joiden avulla töpöttelin tekstin ja merimiessolmun reunamille. Kultainen väri on hellan uunissa paistettavaa askartelukaupan maalia. 

(Osa reunasta näyttää ihan söhrääntyneeltä, koska lastensuojelullisista syistä perheen sukunimi on kuvassa sensuroitu.)


Merellisempi kyökkiserviisi


on tehty samaa sabaloonaa käyttäen hellanuunimaalilla:
Se valmistui omamiehen synttärilahjaksi. Lahjasettiin kuului myös tabletit ja kortiksi raamitettu paranneltu painos Renoirin veneilyjuhlasta (KLIK!).





















Tabletit

on tehty kahdesta A3 kokoisesta 80 g printterin paperista. Toiseen on yläkeskelle printattu sinisellä a la carte + lautasten merimiessolmu + punaisella minun & omamiehen etunimet (kuvassa sensuroitu). Toiseen A3een on vasenlaitaan printattu omamiehen lempparilaulun, "Sailing" lyriikka + pientä viisautta + purkkari:


















Printatut A3 paperit on päällystetty tiskirättikestäviksi koulumuovilla. Paperien väliin on leikattu remppasuojaksi lattialle levitettävästä ruskeasta rullakartongista palat, siksakattu kaikki 3 kerrosta yhteen, nurkilla pikkasen pyöristetty ja liiat leikattu  pois.

Nämä tabletit piti tehdä, kun nätti rulla oli jököttänyt odotellen paperirullakopassa pitkään, eikä vaan ilmaantunut siihen sopivaa käärittävää. Rönsypaperi pääsi toiselle puolen ja toisinpäin käytettäessä, valkoisella pohjalla nurkassa, lukee perhenimi + a la carte + kaunarilla bon appétit. Koulumuovitettujen papereiden välissä remppapahvia ja kerrokset siksakattu yhteen.























Affirmaatiokupit

Elämäni vaikeina vuosina laadin affirmaation, joka kattaa ihan kaiken hyvässä elämässä tarvittavan. (Siitä tuli aika monisanainen - minähän en parilla sanalla ikinä pärjää.) Jotta se olisi arjessa mukana, maalasin sen kyökkikahvin kuppeihinkin. Affirmaatio on jaettu neljälle kupille. Kiva tsekata mikä kupeista kulloinkin kahvitellessa sattuu käteen, muistuttamaan siitä, mitä tänään tarvitaan.

Maalit ovat hellanuunissa poltettavat punainen, musta ja kulta. Pohjaväri on töpötelty svamppupalalla. Teksti ja muu koristelu on maalattu ohuella pensselillä (silloin, parikymmentä vuotta sitten, ei ollut posliinitusseja).

Kupin alla, lautasilla, on yksi lemppariaiheistani: kupperiskeikkakuu, joka hymyää tai mököttää, riippuen siitä kumminpäin sitä katsot.





















Lottakupit





"Aha, me juodaan sotkukahvit lottakupeista", sanoo omamies, kun pistän nämä sinivalkoiset kupit pöytään.

Kupit on maalattu hellanuunissa poltettavalla sinisellä. Pensselillä vaan ruusutettu ja vähän täplytelty reunojen tienoille.






















Äitini kanssa loruttiin eläytyen ulkoa tätä Immi Hellenin aamukahvirunoa:

Hyvää huomenta punahilkka!

Kukko: Hyvää huomenta punahilkka, miltäs se maistuu kahvitilkka. 
Kana: Ah se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa. 
Kukko: Kahvi on hyvää, mitä mä kuulen, huonolla tuulella rouvani luulen. 
Kana: Eipä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unissa nähdä sainkaan. 
Kukko: Kerro se mulle kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru. 
Kana: Mul oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi kuusi. 
Lapset sen löysivät ai ai ai, rintani haikean haavan sai. 
Kukko: Rauhoitu rauhoitu armas lotta, eihän se ollut edes totta. 

2 kommenttia: