perjantai 10. helmikuuta 2017

Ihan oma virkkuuneliömalli, DIY-ohje

Puikot vaihtuvat virkkuukoukkuun ja pumpulilankaan viimeistään kesän koittaessa. Virkkailu on vilpoisampaa kuin villanneulonta, ja virkkuutyö on näppärä ottaa ulos aurinkoon. Virkkailen mielelläni vähän niinkuin pitsiä, kun silloin ei koko ajan mennä sitä samaa, vaan välillä tapahtuu jotain. Moni malli maailmalta on koukullani kiikkunut, mutta mieluisin, aina vaan, on tämä sopivasti monikäyttöinen, omaan käsialaan ja tarpeeseen suunnittelemani.

VIRKKAAMISEN ONNEA


Voi miten ihanaa elämä onkaan ollut, kun luodolla lomaillessa olen jättänyt muun perheen touhuamaan omiaan ja etsinyt ihan vaan itselleni mukavan kallionkolon. Aurinko paistaa, meri hyräilee verkkaisesti kallioon, vierellä kahvitermari (ja savukkeet, tunnustan) ja käsissä se Kesän Valkoinen Virkkuu.


MUTTA KUN


Olen keräillyt tolkuttoman määrän virkkuumalleja, mutta kun niissä on aina jotain, minkä haluaisin tehdä toisin tai mielestäni vielä paremmin. Niinpä hartaasti testaillen ja tavoitteitani tarkastellen, päädyin tekemään ihan oman virkkuumallin. Semmoisen, joka käy käsialaani ja moneen tarpeeseeni ja on helppo, mutta sopivasti vaihtelevainen. 


TAVOITTEITA OLI TARPEEKSI




-   Neliö on toinen suosikkimuodoistani. (Se toinen on ympyrä, tietenkin.) Semmoinen virkkuuneliö, joka aloitetaan keskeltä ja edetään niin isoksi kun mieli tekee, jos lanka vaan riittää, on hyvä.
-   Mallin pitää olla sen verran simppeli, että se jää helposti sormiin. Ruutuvirkkaus on aina helppo sijoittaa vaihtelun väliin. 
-   Työn pitää edetä lungisti. Optimoidaan minimiin tarvittava virkkailu, mutta kauneudesta ei tingitä tippaakaan.
-   Kaikenlaisia virkkaillessani olen tykästynyt ns. ananakseen. Siinä vaan usein, ainakin minun käsialallani, ananas on kuin veteläjalkainen hämähäkki. Eivätkä ananaksen suomut avaudu nätisti näytille. Ananas pitää panna paremmaksi.
-   Ketjusilmukkaketjujen pitää olla max. 5 silmukan pituisia, koska pidemmät on kurjia virkata.
-   Edellisen kerroksen silmukoiden reunoja ei koukulle koukita, kunnon koloon pitää koukulla päästä pistelemään kaikki kiinteät ja pylväät. Eikä sitten mitään piiiiiitkiä pylväitä.
-   Hieno juttu, jos mallia voi vähän muunnella vaikka vaan huvin vuoksi.


IHAN OMA VIRKKUUNELIÖN MALLI


Noilla eväin sitten virkkautui tämä ihan oma virkkuuneliömalli, jossa tavoitteetkin tuli hyvin saavutetuiksi.


Virkkaus, neliön mallikerta

Kun olin sitä virkannut muutamankin kerran ja oikein kovasti kehuskellut malliani, hoksasi ystävätär pyytää mallia virkattavakseen. Ilosta imartuneena keksin piirtää ohjeen malliksi kuvaamani virkkauksen päälle.

Tein myös informatiivisemman ohjeen (oho, aika hienosti ilmaistu!), joka havainnollistaa, miten malli rakentuu moduleista, tasasivuisista vinoruuduista, jotka voi täyttää 3-pylvään ryhmin tai ananaksella. Ruutujen sisältöä on työssä kiva vaihdella ja rytmitellä. Ruutuja voi tehdä neliöpalaan mielinmäärin ja paloja on helppo yhdistellä toisiinsa - jos niinkuin ihan sängynpeitettä vaikka tekee.

Virkkaus, neliön mallikerta ja mallikerran toisto




























Tässä pari soffatyynyä. Toisessa ananasta joka ruudussa, ja toisessa ananasta vähän sielläsuntäällä, järjestyksessä, paraatirivistössä pylväsruutujen lomassa kumminkin.


Ihan oma virkkuneliömalli tyynyissä






















Olen tehnyt mallilla paksusta mattolangasta pienen maton, joka tosin, tultuaan meillä vuosia tallatuksi, muutti pois. Ämmässuolle, luulen.

Näissä tableteissa lopetin kunkin yksittäisen palan virkkailun, kun olin edennyt ananaksessa hyvään alkuun. Sitten virkkasin aina uuden palan viimevarvilla passeleista paikoista kiinni aiemmin valmistuneisiin paloihin.


Ihan oma virkkuuneliömalli, paloista tabletti






















Malli alkaa aina navasta, keskeltä, ja siitä se sitten jatkuu vaan...


Keep calm and crochet on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti