torstai 6. lokakuuta 2016

Viherpeukalo keskellä kämmentä




Kukkasten poimiminen vaasiin on paljon kivampaa kuin pölkkärin taluttelu. Ja tärkeämpää. Piupaut viime öiden pakkasille, nämä ainakin vielä iloitsivat aamuvirkeinä pihalla. 







Miksi muuten kaupan tulppaanit nykyisin kuihtuvat maljakossa avautumatta täyteen kukkaan? Ennen ne kuihtuivat vasta elettyään kukkean maljakkoelämänsä. Pakko oli ihan kuvata dokumentaatio, kun pitkästä aikaa, keväällä kerran, sain kimpun, joka auvoisesti antoi aurinkonsa loistaa täydeltä terältä. 




Minulle on ikuinen mysteeri ruukkukukkien nuupahtaminen. En todellakaan tiedä kastelenko niitä liikaa vai liian vähän. Muistan kyllä jutella niille nätisti koko lyhyen yhteisen taipaleeme ajan.

Kukkaruukkuillekin yritän olla ystävällinen. Tämänkin ankean vanhan plastiikkipotin puin decupaseeraten vanhoihin sanomalehtiin.





Pihan puolella versoo paremmin,


etenkin jos en liiaksi edes yritä puuttua luontoäidin puutarhurointiin. Tämä keskinäinen yhteistyö- ja avunanto toimii. Ja kelpaa minulle kun katselen pihalla puista pienempiin:


Omenainen ystävyyspuu

Omppupuu

Olin kuullut, että jostain voi hankkia semmoisen perhepuun, joka antaa monensortin omenaa yhdestä ja samasta puusta. No vihermyymälöissä ei sellaista taimea silmiini osunut, joten toin pihaani 2 erilaista omenapuuta, joita istutettaessa autoin tutustumaan toisiinsa. Nyt ne ovat ylimpiä ystävyksiä keskenään ja saan ystävyyspuusta kahdenlaisia omppuja, toisia jo kesällä ja toisia syksymmällä.

Ihan samoin solmivat ikuisen ystävyyden keskenään paraatioveni vierellä kirsikka- ja luumupuu. Kirsikoita sain runsaasti, kun kiirehdin ottamaan osani ennen rastaita. Luumut vielä lymyävät jossain - mutta ehkä jo ensi kesänä...



Viinimarjapensaat


Punainen antaa runsasta satoa, vaikka katveessa kykkiikin. Mustaherukka on kitsaampi marjastajalle, mutta sen lehdet ovat herkullisen aromikkaat.


Peruna kukkii



Peruna


kukkii hemaisevan kauniisti ja syksymmällä ei etsitä pokemoneja, vaan perunoita mullasta. Ei ihme, että Madame Pompadour markkinoi pottuja hänkin ja kelpuutti perunankukat koristamaan hiuksiaan.





Raparberi herää talviunesta
Raparberi

herää talviunestaan varhain, jo pääsiäisen tienoolla. Silloin se nostaa mullasta esiin, oi, niin somia, punaoransseja pääsiäsimunia.


Mansikkaa ei kippoon pihalta saa, kun koirat popsivat ne jo raakoina. Mutta mintun. basilikan ja rosmariinin koirat päästävät kyökkiin.


Miksi

muuten yhteisille pihoille istutetaan koristepuita. -pensaita ja -kukkia? Eikö voisi mieluummin istuttaa hedelmäpuita, marjapesaita ja syötäviä kukkia? Yhteinen pihapiiri olisi ihan yhtä kaunis ja sieltä voisi napsia satoa, niin lapset kuin aikuisetkin.


Syö kukkanen!

Olen aina halunnut pihaan mieluiten semmoisia kasveja, joita voi syödä. Monet kukat ovat syötävän kauniita. Sinappinen krassi sopii salaattiin ja sen siemenpallukat voi säilöä kaprikseksi etikkaan. Kehäkukan maku on pehmyt, terälehdet antavat aurinkoa kesäpöydän antimille ja kuivattuina niillä voi värittää voivelin kesänkeltaiseksi tai saframitunnelmoida pääsiäiskulitsan.
Kehäkukkaa ja krassia













Haista kukkanen!

Lavendelia pitää olla liinakaappiin laitettavaksi. Tuoksu on niin puhtoinen. Ihan pelkästään tuoksun vuoksi pari liljaa ja hajuhernettäkin halutaan.

Eikä ilman pioneita ja pelargoneja kesä pihalle tule.
Pioneja ja pelargoneja








Naapuruusharmoniaa

Vierinaapurini viherpeukalo on paremmin paikallaan kuin minun. (Syynä voi olla vähän sekin, että vierinaapuri saa rappusilleen Eetvartti Express -toimituksena pakettia heppatallilta.) Erilaisia ollaan, mutta mukavasti täydennetään tarvittaessa toisiamme, niin tiedolla, taidolla kuin tavarallakin. Ja mikä hienointa, niin paljon samaa ladylikeä meissä löytyy, että jos myrsky sattuu kaatamaan piha-aidan väliltämme - no hätä! Meidän pihojemme istutelmat ovat nimittäin väritykseltään riitasoinnuitta, täydellisesti ja elegantisti yhteensopivat.




2 kommenttia:

  1. Hauska postaus ja taidanpa kopioida tuon sanomalehtipäällisidean. Hyvää perjantaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kelpaa sinullekin! Sanomalehtiä voi jälkikäyttää moneen tarpeeseen. Jos ei halua lukukokemusta, voi repiä paloiksi ja suikaleiksi decupaseeraukseen. Postauksen kukkapotissa leikkasin palstojen välistä, tekstiä turmelematta, kun sattui olemaan hesareita vuosilta 51 ja 52, ja reklaamit niissä on niin reppanaisen liikkiksiä. Huom. valmis pinta kannattaa lakata.

      Poista